Pala taivasta

Yksi lempi raaka-aineeni ruoanlaitossa on sinisimpukka. Jotain kertonee sekin, että lyhyen bloggaaja urani aikana en kirjoita ensimmäistä kertaa näistä kavereista. 

Ihan ehdoton suosikkini on ruokalaji, joka tunnetaan ympäri maailman nimella Moules marinieres eli suomeksi jotakuinkin sinisimpukoita merimiehenvaimon tapaan. Yksi muistorikkaimmista hetkistä on ollut tälläisen aterian syöminen Ranskassa, Lyonissa, jossa simpukat kannettiin pöytään suuressa kattilassa jalustan päällä! Tätä on tullut syötyä useamman kerran niin ulkomailla kuin suomessakin, vaan silti, parasta on tehdä nämä itse. Saat viilata reseptin juuri oman mielesi mukaan täydelliseksi. Niin palkitsevaa!

Googlettamalla reseptejä on löydettävissä lukemattomia määriä kielellä kuin kielellä. Tämä resepti on omani. Olen kokannut simpukoita tähän tapaan, aina reseptiä vähän kehittäen, niin monta kertaa, että laskuissa on ollut mahdoton pysyä. Tietyt jutut ovat muodostuneet oman reseptini ns. pakko olla - osasiksi. Ja liemen merkitystä en voi korostaa, joskus jään miettimään, kumpi olikaan parempaa, ne simpukat vai se liemi. Kokkaa yhdessä, ystävän tai puolison kanssa. Tämä jos mikä on ateria joka valmistetaan hengaillen keittiössä, hyvää valkoviiniä siemaillen. 

Moules marinieres 

Sinisimpukoita merimiehenvaimon tapaan eli taivas lautasella

(kahdelle runsaana illallisena/ neljälle alkuruokana)

1 kg sinisimpukoita. Tuoreet ovat parhaita. 

Tuoreita yrttejä: puntti persiljaa, 1/2 punttia basilikaa ja 1/2 punttia timjamia

1 tl kuivattua tilliä

1/2 tl kuivattua rosmariinia

1 laakerinlehti

1-2 tl eli pari hyppysellistä valkosipulilla ja rosmariinilla maustettua sormisuolaa

4-5 dl kalalientä (käytin fondia liemen valmistukseen)

3 dl valkoviiniä (Vina Esmeralda)

1 dl kuohukermaa

rouhaisu mustapippuria

6 isoa valkosipulin kynttä

2 salottisipulia (ihan pieniä 3)

4 rkl voita

3 rkl oliiviöljyä

Sinisimpukat ostin oman kylän citymarketin kalatiskistä, heillä on kiitettävän hyvä tarjonta ylipäätäänkin. Stockka on näiden hankkimiseen silti lempi kauppani, sillä siellä kalamestari myös käy simpukat läpi yksitellen ja mukaan saa ainoastaan siinä vaiheessa eläviä otuksia. He pakkaavat simpukat pahvilaatikkoon jossa on reikiä. Eläviä otuksia siis nämä. Cittarissa sain simpukka verkkopussini jäähileiden päällä pussissa. Muista pitää pussi auki koko ajan. 

Kotona simpukat nopsasti kylmään odottamaan iltaa ja edelleenkin pussi auki! Ruoanlaiton alkaessa pese simpukat juoksevassa kylmässä vedessä, putsaa parrat pois tai ainakin kaikki suoranainen irtoava lika. Kerää erilleen kiinni olevat simpukat. Avonaisia simpukoita kopauta kevyesti ja katso lähteekö simpukka sulkeutumaan. Kaikki simpukat jotka jäävät auki, liikahtamattakaan, pitää hävittää. Joskus hävikki on suurempi, joskus pienempi. Kiinniolevista ja kopautuksen jälkeen liikkuneista simpukoista laitetaan ruoka. Mikäli lautaselle päätyy simpukka joka ei ole auennut kokkaamisen aikana, se pitää heittää pois. Näitä tulee vastaan välillä. 

Valitse iso kattila, itse käytän risottokattilaani, siinä on laajin pohjan pinta-ala. Kansi täytyy olla.

Silppua salottisipulit ja valkosipulit hienoksi silpuksi. Kuumenna kattilassa voi ja oliiviöljy miedolla lämmöllä. Lisää sipulisilput ja kuullottele kaikessa rauhassa. 

(Tässä kohden kokkauskaveri voi pestä simpukoita kun toinen pilkkoo sipulit ja kuullottelee niitä. Yksin tehdessä puhdista simpukat avonaiseen kulhoon tms ja laita ne jääkaappiin odottamaan kattilaan pääsyä)

Hienonna yrteistä pieni kourallinen timjaminlehtiä, puolet persiljasta ja basilika. Veitsellä suht rouheaksi, osin hienoksi silpuksi. Jätä odottamaan. Hienonna karkeammaksi toinen puoli persiljasta, jätä erilleen.

Lisää sipuleiden joukkoon kuivatut yrtit ja yrttisuola, eli laakerinlehti, rosmariini ja sormisuola. Rouhaise mustapippuria myllystä. Kuullottele. Lisää sitten vielä viitisen vartta tuoretta timjamia. Jatka kuullottelua. Lisää puolet valkoviinistä ja sekoittele. Lisää sitten kalaliemi ja loput valkoviinistä. Anna kiehua kovemmin muutama minuutti.

Lisää kiehuvaan liemeen simpukat. Laita kansi päälle ja anna kiehua 1 minuutti. Ravista kattilaa. Avaa kantta ja heitä sekaan silputut yrtit, sekoita nopeasti. Kansi päälle ja anna kiehua toinen minuutti. Ravista kattilaa kunnolla. Avaa kansi ja kaada sekaan kuohukerma. Ravista kattilaa kansi kiinni. Sekoita varovasti. Sammuta levy ja vedä kattila sivuun. (simpukoiden keittoaika on 3-4minuuttia). 

Annostele simpukat lautasille. Kaada päälle kattilasta liemi ja sipulisilput. Ihan kaikki, olisi synti heittää mitään hukkaan. Liemi ja yrttinen sipulisilppu on pala taivasta!

Ripottele persilja silppua annosten päälle, leikkaa muutama siivu sitruunaa annoksen kylkeen. 

Tarjoile patongin ja hyvän valkoviinin, esim. sen reseptissä mainitun Vina Esmeraldan kanssa. (Viinissä on aavistus makeutta joka sopii tähän ateriaan täydellisesti.)

Nautiskele viimeiseen pisaraan saakka!

Yksin kotona - Ihanaa

Joskus on vaan ihana olla kotona yksikseen, tarkoittaen yksikseen ainoana aikuisena. Kun olin saanut rakkaat muruset yöpuulle, oli kiva aloittaa pikkuhiljaa illallisvalmistelut. Punaviiniä lasiin avautumaan, vesi kiehumaan, sipuleiden pilkkominen ja hiljalleen keittiöön leviävien tuoksujen nuuhkiminen. Omaan tahtiin omassa hiljaisuudessa. Mukavaa joskus!

Sienirisottoa, paistettuja tummia herkkusieniä ja ilmakuivattua kinkkua

Risoton valmistamiseen pitäisi kai paneutua bloggamisessa tarkemminkin, mutta katsotaan mitä saan nyt irti, saa kyllä kysyä jos jokin jää epähuomiossa selvittämättä. Risoton valmistus kun on nykyään itselle jo lähes samaa kuin hengittäminen, tapahtuu lähes itsestään. Myös tarkkojen mittojen kirjoittaminen oli hieman saasteellista koska en nykyään enää mittaa risottoa tehdessä kuin lähinnä lorauksilla, kourallisilla, hyppysellisillä jne epämääräisillä mitoilla sillä minusta risoton valmistus on tunnepitoinen tapahtuma, se syntyy sydämestä ja tunteesta. Niin, sitä sielun ruokaa taas.

Muutamia tärkeitä huomioita reseptistä. Risottoriisin pitää olla oikeaa risottoriisiä. Itse tykkään kyllä esimerkiksi Pirkan risottoriisistä, se on osottautunut oikein kelvolliseksi verrattuani useita eri merkkejä ja paria lajiketta risottoriisejä. Risottoa ei myöskään saa jättää yksin. Sitä hämmennetään melkein koko ajan, ja sillä on ihan tarkoitus - sekoittaminen irrottaa riisistä tärkkelystä ja saa aikaan risoton sakeutumisen, kermaisuuden ja oikeanlaisen rakenteen. Rakenteesta puheenollen on vielä yksi tärkeä seikka. Riisin jyväsiin pitää jäädä oikeaoppisessa risotossa purutuntumaa. Valmis risotto on siis valuvaa, mutta sakean puuromaista. Jyvästä puraistessa siinä on tuntumaan jäljellä, se ei saa olla täysin pehmeä. 

Hyvän ja erinomaisen risoton erottamiseksi on vielä olemassa nyansseja raaka-aineissa. Hyvä valkoviini, hyvä itse raastettu parmesaani ja hyvä risottoriisi ovat ehkä tärkeimmät. Sipulilajikekin merkitsee, samoin käytettävän liemen maku. Tuoreet raaka-aineet tottakai ovat arvossaan kun lähdetään päättämään mitä risottoa tehdään. Tässä risotossa olen mukaellut reseptiä nimenomaan tälle risotolle sopivaksi joten perusrisoton ohje tämä ei aivan ole. Jospa sellaisenkin saisin joskus aikaiseksi.

No, siihen reseptiin. Tämä annos on kahdelle (pääruokana)

n. 1l kana/lihalientä (kanaliemi on perus risoton perusta)

1dl valkoviiniä

n. 2 reilua kourallista risottoriisiä

1 salottisipuli

3 valkosipulin kynttä

3rkl voita

2rkl oliiviöljyä

rouhaisu mustapippuria myllystä

n. 70-100g parmesaania, itse raastettua

8 tummaa herkkusientä

4 siivua ilmakuivattua kinkkua

tuoretta persiljan lehteä silputtuna (en itse pidä varsien suutuntumasta)

Esivalmistelut: Keitä liemi. Raasta parmesaani. Pilko sipulit omiin kasoihinsa. Pilko 3 sientä pieneksi silpuksi. Viipaloi 5 sientä ronskeiksi viipaleiksi. Hienonna persilja rouheaksi silpuksi. 

Kuumenna keskilämmöllä öljy ja 2rkl voita kattilassa. Lisää ensin pieneksi pilkottu salottisipuli. Kuullottele muutama minuutti, älä anna ruskistua, kevennä lämpöä tarvittaessa. Lisää kasariin valkosipuli silppu, taaskin veitsellä hienonnettu, ei puristettu. Jatka kuullottamista. Lisää risottoriisi ja kolme silputtua tummaa herkkusientä - kuullota kunnes riisi on läpikuultavaa. Älä anna minkään aineosasen ruskistua, vaan pienennä lämpöä tai jopa lisää vähän öljyä jos tuntuu ottavan kiinni. Tärkeä on koko ajan sekoittaa. 

Kun risottoriisi on läpikuultavaa, lisää joukkoon valkoviini nopeasti hämmentäen, se haituu sihisten ilmaan nopeasti. Lisää samoin tein joukkoon reilu kauhallinen lientä. (Kiehauta liemi etukäteen, itse käytin tälläkertaa yhden kana fondihyytelön ja 1 lihaversion). Sekoita koko ajan. Pikkuhiljaa liemen haihtuessa, lisää aina uusi kauhallinen lientä. Risotto saa porista, mutta ei hurjasti kiehua. Jatka kunnes risoton rakenne on sakean puuromaista, mutta valuvaa. Rouhaise mustapippuria joukkoon. Aikaa valmistukselle on hankala antaa, mutta nyrkkisääntönä on, että jos menee yli 15-20 minuuttia niin aletaan olla vaarallisilla vesillä.. Maistele!!!!

Loppuvaiheessa lämmitä viereisellä levyllä paistin pannu, jossa voit paistaa lopussa voissa sieniviipaleet. Kun väriä alkaa olla, kasaa sienet pannun toiseen reunaan ja paista ilmakuivatut kinkut samoilla "tulilla". Saavat rapeutua ja saada väriä. Sekoittele sieniä ja kinkkuja pannulla niin sienet saavat kinkusta lisää makua. Ota pannu sivuun.

Kun risotto on rakenteeltaan täydellistä, ota kasari pois liedeltä ja lisää parmesaaniraaste nopsasti sekoittaen joukkoon. Annostele risotto lautasille, lisää päälle paistettuja sieniviipaleita, ilmakuivattua kinkkua paloiksi revittynä sekä roima annos persilja silppua. Nauti.

Selvästi maaliskuu.

Kohti kevättä. Sataa lunta.

Pääsin juuri sanomasta, etten juuri kokkaa keittoja ja mitä tapahtuu. Bloggaan jälleen keittoreseptin. Inspiraatiota tähän keittoon on saatu KodinKuvalehden reseptikirjan reseptistä jonka olen joskus muinoin lukenut, mutta eipä tässä sen ideaa sitten muuten olekkaan jäljellä. Oman reseptini "juju" on tuore oregano joka persiljan kanssa toimi tässä ihanasti. Kevättä rintaan keltaisesta keitosta ja yrteistä ripaus kesää. Kuuma maissikeitto taas sopii ulkona kokatessa vallinneeseen lumituiskuun. Yhdessä näistä syntyy kevättalven keitos.. Maistui minulle ja lisääkin sitä näytettiin santsattavan. Jäi sentään lounaaksi seuraavalle päivällekkin, mikäs ihanampaa!

Pakkasillan maissikeitto (4lle / kahdelle nälkäiselle + lounas yhdelle..)

1 l vettä
2 kanaliemi fondihässäkkää
3 rosamunda perunaa
8 valkosipulinkynttä
450 g pakastemaissia
1 dl kuohukermaa 
hyppysellinen sormisuolaa

Mustapippuria myllystä muutama rouhaisu

Tuoretta oreganoa ja persiljaa silputtuna

Kuumenna vesi kiehuvaksi. Lisää 2 kanaliemi fondicheffit, kuoritut perunat paloiteltuna ja valkosipulin kynnet kuorittuina, mutta kokonaisina.
Anna kiehua hetki ja lisää joukkoon pakastemaissi (Lidlin pussi on 450g..)

Keitto saa porista hiljalleen puolisen tuntia, miedommalla lämmöllä kauemminkin. 

Silppua iso nyrkillinen, yhteensä, oreganoa ja persiljaa valmiiksi odottamaan.

Tämän jälkeen soseuta keitto sauvasekoittimella, mitä kauemmin jaksat surruutella, sitä vaivattomampi seuraava vaihe on. Ota isohko kulho ja siihen päälle siivilä (siten että siivilä mahtuu kokonaan kulhon reunojen sisäpuolelle, kuuman keiton kanssa sotkeminen on aika ikävää), siivilöi keitto vähän kerrallaan lusikalla painellen. Siivilöityäsi keiton voit laittaa sen takaisin kattilaan ja liedelle, lisää kuohukerma ja kiehauta. Lisää puolet yrteistä ja tarkista keiton suola, sitä voi tässä vielä lisätä tarvittaessa. Annostele lautasille ja ripottele loppuja yrttejä keiton päälle.

Mielikuvasta makuun

Arjen sydän

Teen harvemmin keittoja. Pidän niistä kyllä, mutta omalla tavallani. Olen lapsesta saakka ottanut keittolautasen viereen lusikan lisäksi haarukan, jolla olen tilsinyt (suom. muussannut) perunat sopan sekaan sakeuttaen sen lähestulkoon muhennokseksi. Arkiruokaa perheelle kokatessa teen kyllä satunnaisesti kolmea keittoa, suosikkejani ja toki myös lasten suosikkeja, eli siskonmakkarasoppaa, jauhelihakeittoa ja lohikeittoa. Muuten keittoja tosiaan tulee toteutettua harvemmin. Suunnitelmissa on kyllä tutustumisretki Aasilaisiin makuihin keittoineen ja liemineen omassa keittiössä, sen puolen kokkaaminen on vielä vierasta vaikka olenkin Aasiassa käynyt, Malesiassa ja Vietnamissa.

Nyt illallista kaihotessani, väsyneenä ja sydän repaleisena, halusin tehdä jotain helppoa, mutta toisaalta taas lämjmittävää ja ehdottomasti sielua ja sydäntä lääkitsevän hyvää. Seistessäni ostoskärryineni paikallisen Citymarketin hevi-osaston keskellä, tuli ajatus keitosta jossa maistuu paahdettu valkosipuli ja makea bataatti. Saatoin maistaa mielessäni sen ihanan lämpimän syvän ja suolaisen makean maun, ja sitä päätin lähteä toteuttamaan. Onnistuin täydellisesti, omaan makuuni tämä samettiseksi soseutettu keitto on sydänjuuria lämmittävä - toivon, että se voisi olla sitä muillekkin!

Paahdettu valkosipuli-bataattikeitto

1 iso valkosipuli (+oliiviöljyä) (espanjalainen tai kiinalainen irtomyyty iso valkosipuli on paras)
1 bataatti
2 pienehköä rosamunda perunaa
1,5dl kuohukermaa
5dl kasvis/kana/lihalientä
(sormisuolaa ja mustapippuria)

ilmakuivattua kinkkua
timjamia

Aloita valkosipulista. Se on keiton päätähti. Lämmitä uuni 200°c. Leikkaa valkosipulista hattu pois, käytännössä niin, että jokaisesta kynnestä lähtisi pikkuisen pois, isoimmista tietenkin lähtee vähän reilummin. Sivele pinta oliiviöljyllä reilusti ja laita uuniin paahtumaan noin puoleksi tunniksi, toiveena on kunnolla ruskistunut pinta, muttei tietenkään palanut, joten vahdi paahdettavaasi.

Kuori bataatti, vaalea osuus pois myös kuoren alta, joten ihan kuorimaveitsi ei välttämättä riitä vaan kuori ronskimmin veitsen kanssa. Kuori myös rosamundat. Leikkaa suurinpiirtein saman kokoisiksi palasiksi. Höyrytä (maut säilyvät paremmin) tai keitä kypsäksi suolalla maustetussa vedessä. 

Kuumenna kattilassa n. 1/2 litraa vettä, lisää kasvisliemikuutio, itse käytin fondue cheffin versiota, sitä "hyytelömäistä". Lisää suolaa ja makuaineita mielesi mukaan, itse lorautin joukkoon vielä salottisipuli fondia. Tarkoitus on siis, että tämä on vähän suolaisempaa kuin ns. pitäisi, sillä tällä liemellä suolataan koko keitto. Lientä keittoon lisätessä toimi siis varoen, koostumusta ja suolaisuutta tarkkaillen.

Kun valkosipuli on paahtunut ja vähän jäähtynyt, ja bataatti ja perunat ovat kypsät, lisää nämä kaikki kolme samaan kattilaan. Kasvikset sellaisinaan ja valkosipulista kaiva kynnet kuorettomina, mutta paahtunut kynnen pinta saa jäädä, vaikka lusikan varsipuolella kuorestaan. Kunnolla pehmeäksi paahtuneet kynnet kyllä irtoavat helposti.

Uuni on edelleen lämmin, jos sammutit sen välissä, käännä lämpö taas 200°c asteeseen. Levitä ilmakuivatut kinkut yksittäin leivinpaperin päälle uunipellille. Paahda uunissa rapeiksi, uunista riippuen tähän menee n. 5-10min, tarkkaile! Jäähdyttyään kuivuvat lisää joten liikaa ei kannata innostu paahtamaan jos näyttävät liian "pehmeille".

Kaiva esiin sauvasekoitin. Lisää vähän lientä kasviksien ja valkosipulin joukkoon ja aloita soseutus. Lisäile lientä ja kermaa vuorotellen ja soseuta haluamaasi koostumukseen saakka. Itse pidän paksumasta kuten kuvasta näkyy, mutta voit toki tehdä keitosta juoksevampaakin! Muuten, pitääpä muistaa, että tämä on aivan tajuttoman hyvää pyreenäkin vaikka pihvin kaveriksi, silloin vain nesteiden määrät minimiin!

Annostele keitto lautasille. Meillä tämä annos riitti kahdelle aikuiselle kunnon nälkään ja vielä jäi seuraavalle päivälle minulle lounas. Joten kyllä tästä vähintään neljä alku tai väliruokaa saa, pieniruokaisemmille pääruoaksikin. 

Valmiin keiton päälle murenna ilmakuivatut kinkut ja revi timjamin lehtiä. Tämä sopii tosi hyvin nopean foccasian kanssa josta bloggaan myöhemmin. Siihen tulee käytettyä myös tuoretta timjamia joten voit hyvin raaskia ostaa koko yrtti puskan.

Kun väsyttää lauantaina

Ei niin seksikästä asettelua, tuore herbsi puuttuu pinnalta ja lautasenreunoja ei ole siistitty.

MUTTA kun se vaan maistuu niin hyvältä

- lauantai dinneriä väsyneille

SIPULIKEITTO, ravintoa sielulle jos mikä

Tämä sipulikeitto on omia all time favoritteja. Inspiraatiota otan nykyjään aina tämän kohdalla blogista A la Gourmande, jonne pääset klikkaamalla tästä . Edellä mainitusta blogista löytyy herkullinen resepti sipulikeitolle ja jotenkin siitä vaan saa niiiin sopivaa fiilistä tämän ruokalajin kokkailuun, että etsin sipulikeittoa kokatessani tuon reseptin kuvineen esille, sijoitan mäkkiläppärini keittiön betonitasolle ja alan säätää omaa versiotani kulloinkin keittiöstä löytyvistä aineksista. Tämän lauantain settiin sattumalta löytyi tuon mainitun reseptin leivän muotoista leipääkin, eipä ole aiemmin noin saman muotoista sattunut jos kuvia vertaa. Vaan kuten sanottu, omani tämän kertainen versio on väsyneen lauantain ruokaa. Rennolla otteella ja tällä(kin)  kertaa pingottamatta kuvien kanssa - näytetään rehellisesti sellainenkin annos joka ei kauneudella koreile ja jonka erinomaisuus selviää vasta tuoksusta kun tämän valmistaa ja siitä taivaasta joka aukeaa kun tätä maistaa! 

Sipulikeitto kahdelle väsyneelle

2-3 makeaa sipulia (n. 250-300g)

4-6 salottisipulia (koosta riippuen, pieniä enemmän)

5 suurta valkosipulin kynttä

kuivattua timjamia, rosmariiniä ja 2 laakerin lehteä

mustapippuria rouhittuna

voita

oliiviöljyä

tummaa ruokosokeria

n. 5-6 dl kana ja/tai lihalientä

2dl valkoviiniä (riesling tai pinot grigio)

hyvää leipää

hyvää vahvaa juustoa raastettuna (nyt cheddar)

Kuumenna kasarissa/paksupohjaisessa kattilassa reilu köntti (3rkl) voita ja iso loraus oliiviöljyä (2-3rkl).  Lisää kaikki sipuli suikaloituna, ronskisti vaan erikokoista suikaletta. Kuullottele kaikessa rauhassa pehmeäksi, aikaa se ottaa sen verran, että ehdit lukaista parit FB päivitykset, juosta hämmentämässä ja avata valkkaripullon. 

Jos omistat induktiolieden, voit tässä kohtaa kiehauttaa valmiiksi vettä lientä varten, mutta muuten kannattaa tämäkin tehdä aiemmin. Eli liemeen, kiehuvaan veteen lisätään sitten esim. fonduechef "kuutio" kanaliemijutskaa ja lisäksi vaikka loraus vasikka fondia kuten minä tein, mutta maun mukaan ja pääasia on, että siinä puolessa litrassa on oikeasti makua. Maista. Se yleensä auttaa pitkälle.

Kuullotettujen sipulien joukkoon sitten vähän sokeria, siis joku teelusikka tms. Lämpöä lisää ja karamellisointia kehiin. Älä ruskista ja jos ei oikeen taho väriä tulla niin älä välitä, hyvänmakunen soppa on tulossa kuiteskin.

Seuraavaksi lisätään yrtit, koska on kuivatusta nyt kyse. Eli mausteet sipulien sekaan, vähän hämmentelyä ja päästään liemi osuuteen. Lisää joukkoon 1dl valkkaria, sekoita ja lisää joukkoon kanalihajokuliemesi. Sitten annetaan porista hiljalleen vajaan tunnin verran, ja jos unohdut katsomaan vaikka sitä Die Hard nelosta niin enemmänkin aikaa saa kulua ;) Lisäät vaan sitä valkkaria sen toisen desin jos liemi näyttää hävinneen liikaa. Itseasiassa se extra desi ei ole pahitteeksi vaikka olisit säntillisesti vahtinut soppaa ja kelloa. Kaada edes lasiisi mokoma!

Kun sipulikeitto on saanut muhia ja olet maistamalla todennut maun olevan kohdillaan (jos ei ole, niin auttaisko lisä suola? kokeile, usein jää kiinni siitä) niin on aika tehdä keiton aatelointi. Leikkaa hyvästä leivästä (itsellä oli tällä kertaa Knosoksen järkyn hyvää oliiviöljyleipää), esim. vaaleasta maalaisleivästä, ronskit viipaleet. Annostele keitto uunin kestäville lautasille, paina leipäviipaleet keittoon, peitä ne juustoraasteella ja gratinoi uunissa n. 225 asteessa kunnes juusto sulaa ja saa ihan skidisti väriä. Eli noin 5-8min.

Sitten. Ota lautanen varoen jonkin alustan kanssa mukaasi, vaikka ruokapöytään tai sitten sinne teeveen eteen, varo, on kuuma! Ota viinilasi valkkarilla! ja rentoudu. nauti. ole. Ah. 

Sielu lepää.